Olympialaisia ja punaviiniä

Ensimmäinen viikko Itävallassa on mennyt lähinnä löhöillessä. Koululla on pitänyt käydä aina välillä, mutta varsinaiset tunnit eivät ole vielä alkaneet. Tänään on vapaapäivä ja huomenna iltapäivällä pari tuntia tietokoneiden käytöstä. On tämä rankkaa! Sopii kyllä hyvin tällainen kevyempi aikataulu näin olympialaisten aikaan.

Koska luppoaikaa on näinkin paljon, kävimme eilen kämppiksen ja tämän poikakaverin kanssa ajelulla. Ajoimme noin 80 kilometriä pohjoiseen ja saavuimme pieneen kaupunkiin, jonka nimi oli Horn. Kävelimme keskustassa ja poikkesimme kodikkaassa kahvilassa. Apfelstrudelit ovat silti vielä maistamatta.

Hornin lähistöllä sijaitsi myös Rosenburgin linna, jota kävimme ihastelemassa. Sisällä emme valitettavasti päässeet käymään, mutta täytyy kyllä sanoa, että komea oli pytinki myös ulkoa päin. Jylhät maisemat eivät pääse minun ottamissa kuvissa oikein esille, mutta linnaa voi käydä tähyilemässä myös täältä.

St. Pöltenissä ei muuten sitten ole näin paljon lunta!

Illalla uudet vaihtarit kokoontuivat vielä minun ja Monikan luona. Joimme viiniä ja katselimme olympialaisia. Oli aivan valtavan kivaa! Olin toki ainoa, jota olympialaiset oikeasti kiinnostivat, mutta kerroin toisille ennakkosuosikeista ja hekin innostuivat kannustamaan omia urheilijoitaan. Hassua oli se, etteivät esimerkiksi saksalaiset tienneet etukäteen Maria Rieschistä, eikä kukaan ollut kuullut Petra Majdicista.

Lauantaina suuntaamme kämppiksen kanssa Wieniin. Tällä kertaa matka taittuu varmaankin autolla, mutta jatkossa St. Pöltenin ja Wienin väliä tulee suhailtua junalla moneen otteeseen. Piletti kun on suuntaansa vain 5,5 euron luokkaa.