Buda ja Pest, Budapest!

Kun edellisen kerran kirjoitin, en vielä tiennyt lähteväni seuraavana viikonloppuna Budapestiin. Mutta siellä minä olin yhdeksän muun vaihtarin kanssa. Meitä oli neljä espanjalaista, kaksi ranskalaista, yksi saksalainen, yksi italialainen, yksi puolalainen ja sitten minä, suomalainen. Ensin jännitti lähteä, sillä olin ainut uusi vaihtari reissussa, mutta onneksi lähdin.

Saavuimme Budapestiin perjantaina kolmen aikaan. Hostellissamme ei kuulemma ollut respaa, joten meidän oli määrä tavata eräs mies neljän aikaan Mc'Donaldsin edessä. Kyllä, luit oikein. Miestä ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt sovittuna ajankohtana. Useampien viestin jälkeen mies suvaitsi ilmestyä paikalle 45 minuuttia myöhässä. Huoneemme olikin aivan kadun toisella puolella. 8 euroa yöltä ei ole paljoa, enkä odottanut mitään viiden tähden hotellia, mutta järkytyin silti, kun näin "hostellimme". Kämppä oli likainen, kaikki sängyt eivät edes olleet sänkyjä, vaan joitain sohvien tapaisia, parvelle vievät portaat eivät olleet kunnolla paikoillaan, ja kun lukitsimme oven, heilui se niin paljon, ettei se pidättelisi yhtäkään sisälle pyrkivää. Mies sanoi tuovansa myöhemmin meille lakanat ja lisää vessapaperia. Ja niinhän hän toikin: yöllä kahden aikaan. Viikonlopun tarkoitus ei kuitenkaan ollut viettää laatuaikaa hostellissa, vaan tutustua uuteen kaupunkiin. Ja niin me teimmekin. Väsyneet jalat, 160 kuvaa kamerassa ja mukavia juttuhetkiä muiden vaihtareiden kanssa - niistä oli Budapestin reissu tehty.

"Hostellin" sisäpiha.

























Majon ilme kertoo kaiken olennaisen yösijasta.

















Budapest näytti mielestäni parhaat puolensa iltaisin, kun Tonavan rantaan syttyi tuhannet valot. Joskus muinoin oli olemassa kaupunki nimeltä Buda ja joen toisella puolella Pest. Kun eräs rikas mies sitten rakennutti sillan kahden kaupungin välille, syntyi Budapest. Miehen tuttu oli kuulemma ollut toisella puolen jokea kuolemaisillaan. Heikot jäät estivät joen ylityksen, ja kun mies lopulta pääsi toiselle puolelle Tonavaa, oli tuttava jo menehtynyt. Niinpä hän päätti rakennuttaa sillan, jottei kukaan enää kokisi vastaavaa. Tuo silta, Chain Bridge, on vieläkin Budapestin suurimpia nähtävyyksiä.





















































Yllätyin hieman siitä, kuinka paljon Budapestissa oli kodittomia ja kerjäläisiä. Niitä oli aivan joka puolella! Eräskin nainen tuli kysymään meiltä yösijaa. Useimmat kerjäläiset näyttivät oikeasti siltä, että he tarvitsevat niitä pyytämiään lantteja. Vain muutama oli niitä, jotka istuivat helmikorvakoruissa, hyvin pukeutuneena ja olivat käskeneet lapsen kietoutua kärsivän näköisenä kaulan ympärille.
























Anssi, jos luet tätä, niin tahtoisin omistaa tämän sinulle.

















Maisemat Budan puolelta Pestiin olivat komeat.






































Ranskalaiset eivät ilmeistä päätellen olleet vakuuttuneita...


















... mutta Antonio oli mielissään!

























Sankarien aukio.

















Kun tämä mies kuuli minun tulevan Suomesta, vingutti hän ilmoille Säkkijärven polkan ja suuttui, kun en antanut rahaa.

























Arvaatkos, mikä tämä rakennus on? No kylpylä tietenkin!



















Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin antoisa. Tutustuin paremmin vanhoihin vaihtareihin ja nyt voin kertoa käyneeni Budapestissa. Tällä viikolla riittääkin sitten tekemistä. Koulupäivien lisäksi paahdan projektien parissa. Yritän saada mahdollisimman paljon tehtyä ennen perjantaita, jolloin 39 päivän odotus palkitaan. Laskeskelin tuossa, että vaihtoa on jäljellä enää suunnilleen 44 päivää. Vielä haluan käydä ainakin Prahassa ja Bratislavassa. Saa nähdä, mihin kaikkialle ennättää.