Juttelin eräs päivä kaverini kanssa vaihdostani, ja hän epäili kokonaiskuvani olevan negatiivinen. Ilmeisesti olen sitten valittanut suhteellisen ahkerasti koti-ikävää ja ajoittain huonoja ilmoja, mutta en kyllä sanoisi, että minulle jää tästä paha maku suuhun.
St. Pölten on ihan tavallinen kaupunki. Ei mikään Wien tai Praha, mutta ihan normi kaupunki. En usko, että olisin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, jos olisin ollut jossain muualla. Ainoa asia, joka on vaivannut on ollut koti-ikävä, ja sitä olisin potenut ihan varmasti, vaikka olisin ollut sitten Roomassa, Pariisissa tai Lontoossa.
Ihmiset täällä ovat olleet aivan mahtavia. Nyt minut otetaan Meksikossa, Ranskassa, Espanjassa, Puolassa ja Saksassa avosylin vastaan. Myös itävaltalaiset ovat olleet mielettömän ystävällisiä ja avuliaita. Yksi tyttö tulee ensi syksynä vaihto-opiskelijaksi Ouluun, enkä malta odottaa, että pääsen vuorostani näyttämään hänelle kotikaupunkiani.
Viime päivinä olen havahtunut siihen, että vaihtoni todella lähenee loppua. Ensimmäiset vaihtarit matkaavat koteihinsa jo vajaan kahden viikon kuluttua. Haikea mielihän tässä tulee, kun kaikkea tehdään nyt aina "viimeistä kertaa". Luulen, että viihdyn täällä juuri nyt paremmin kuin koskaan. Kesäiset ilmat ja ajatus siitä, että kohta tämä kaikki jää taakse pakottaa minut nauttimaan viimeisistä päivistä täysillä.
Monikan kanssa iltakävelyllä kohti tivolia.
Maistuis varmaan sullekin?
Ihan pelkkää juhlaa viime päivät eivät kuitenkaan ole olleet. Lukukauden loppu tarkoittaa myös sitä, että projektien ja esseiden on valmistuttava ennen kotiin lähtöä, ja päälle pitäisi vielä pari tenttiäkin pyöräyttää. Niinpä olen lauantain ratoksi kirjoitellut esseetä ja tänään sunnuntaina käväisin koululla editoimassa. Kiire tulee, mutta jospa saisin kaiken valmiiksi määräaikaan mennessä.
Another aeroplane
Another sunny place
I'm lucky I know
But I wanna go home
I've got to go home.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti