Se, mikä minua on tapahtumassa hieman järkyttänyt, on paikallisen median tapa käsitellä asiaa. Heute-lehdessä kerrotaan esimerkiksi uhrien kokonimet, iät, ammatit ja juttuun on tietenkin liitetty kuvat kaikista kuolleista. Vaikka Suomessakin iltapäivälehdet kerta toisensa jälkeen hämmästyttävät minua röyhkeydellään, en ole ihan vastaavanlaiseen törmännyt. Jutussa on mainittu myös 21-vuotias Teresa Wutzl, joka menetti onnettomuudessa isovanhempansa, äitinsä ja siskonsa. Haastattelua ei oltu sentään tehty.
"Kaupunki shokissa - St. Pöltenin tragedia: 5 kuollutta kaasuräjähdyksessä"

"Yksi sekunti - viisi kuollutta"

Kävin eilen lenkillä onnettomuuspaikan suunnalla, mutta en löytänyt sitä. Ihan viereen en kai olisi päässytkään, mutta palanut haisi ilmassa vahvasti, joten en ole voinut olla kovin kaukana. Minulla oli hieman kiire katsomaan pesäpalloa netti-tv:sta ja taivaalta tuli vettä, joten kovin intensiivisesti en paikkaa etsinyt. Saatan vielä tänään käydä iltakävelyllä katselemassa, miltä siellä näyttää.
Tänään on 19 päivää siihen, kun lentokone nousee ilmaan ja kuljettaa minut takaisin Suomeen. Ajatukset ovat kyllä jo jatkuvasti lähdössä. Mietin, mitä otan mukaan, mitä heitän roskiin. Voi olla omituista matkustaa tavallaan ajassa 4,5 kuukautta taaksepäin. Lumet ovat kuulopuheiden mukaan Oulusta lähteneet, mutta muuten siellä pitäisi olla kaikki ennallaan.
Viime päivät ovat olleet täynnä esseiden kirjoittamista ja editoimista. Vähän kyllä harmittaa, jos en enää missään ennätä käymään, kun on niin paljon tekemistä. Kämppis lähtee jo ensi viikolla takaisin kotimaahansa. Hän pyysi minuakin Krakovaan, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole ennen kotimatkaa aikaa vierailla Puolassa. Joskus myöhemmin matkustan tapaamaan häntä kyllä ihan varmasti.

Teemu P.:n eräässä pöytälaatikkotutkimuksessa tuota hommaa todistellaan: kun Suomessa sattuu ja tapahtuu, on vika mädässä yhteiskunnassa, poliitikoissa tms. Silloin selvitellään, että mikä meni vikaan.
VastaaPoistaKun monessa muussa maassa sattuu ja tapahtuu, aletaan uhrien henkilötarinoila (suomalaisittain mässäillä) maalailla. En usko, että kokevat tuon käsittelytavan noin, kun ovat siihen tottuneet. Mutta mene ja tiedä.
Ville
Tuo on kyllä ihan totta! Henkilökohtaisesti pidän Suomen tavasta käsitellä asioita enemmän. Niistä keskusteluista voi joskus oikeasti olla hyötyäkin tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta en pidä siitä, että meillä monesti syyllisiä etsitään väen vängällä.
VastaaPoista