Aurinko, kulttuurierot ja Suomi on my mind

Viikonloppuna katsoin, että täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta, mutta perjantaina lähtöni kunniaksi auringon pitäisi paistaa komeasti. Nyt on kuitenkin käymässä täysin päinvastoin. Aurinko on lämmittänyt ihanasti ja minäkin olen intoutunut istuskelemaan ulkona kirja kädessä t-paitasillaan. Ehkä olen ollut vähän turhankin innokas, sillä kurkkuni on tällä hetkellä hieman kipeä. Voit siis lopettaa sen kadehtimisen. Kevätflunssa ei kuulunut suunnitelmiini.

Ylihuomenna tähän aikaan olen todennäkoisesti jossain Riikan ja Oulun välillä. Perjantaina on kulunut tasan kuusi viikkoa siitä, kun lähdin Itävaltaan, joten korkea aikakin jo käydä katsomassa rakkaita ihmisiä. Jo tässä ajassa olen huomannut eroja Itävallan ja Suomen välillä. Tässä muutamia:

- Itävaltalaiset jalankulkijat eivät ylitä katua valon ollessa punainen - ikinä!

- Itävaltalainen vessanpönttö on...noh, erilainen. Kuvan siitä löydät helmikuun merkinnöistä.

- Kaikissa kaupoissa kassasysteemi on samanlainen kuin Lidl:ssä. Tiedäthän, hirveä kiire pakata omat ostokset muiden tieltä.

- Kuivauskaappi on kätevä keksintö, mutta itävaltalaisessa opiskelija-asuntolassa sellaista ei ole.

- Kun lämmintä on 18 astetta, itävaltalaiset käyskentelevät ulkona fleece paidoissa ja toppaliiveissä.

- Itävaltalaisissa kahviloissa mennään suoraan istumaan, ja tarjoilija tulee ottamaan tilauksen pöydästä.

- Itävaltalaiset saavat tupakoida lähes missä tahansa. Vaikka ulko-ovi olisi viiden metrin päässä, sisällä on silti useimmiten kivempi sauhutella.

- Koiria ei tarvitse Itävallassa pitää talutushihnoissa. Ne osaavat jolkutella vapaana omistajan rinnalla, eivätkä juurikaan hauku muita ihmisiä. Niin ikään koirat ovat tervetulleita myös ravintoloihin. Wieniläisistä onkin sanottu, että he rakastavat enemmän koiria kuin lapsia.

- Itävaltalaiset eivät pysty seuraamaan tekstitettyjä tv-ohjelmia. Kaikki on dubattu.

- Eri puolilta Itävaltaa tulevat ihmiset, eivät välttämättä ymmärrä kunnolla toisiaan. Murteet ovat todella vahvoja.

Tällaiset asiat tulivat päällimmäisinä mieleeni. Toki muitakin kulttuurieroja varmasti on. Positiivisena yllätyksenä voisin sanoa sen, että keskiverto itävaltalainen nuori osaa puhua melko hyvin englantia. Odotin saapuvani Espanjan kaltaiseen maahan, jossa pelkästään kellonajan kertominen muulla kuin omalla äidinkielellään tuottaa suuria ongelmia, mutta näin ei ole. Tämä tietenkin johtaa siihen, että saksan taitoni eivät ehkä kehity täällä ihan toivomallani tavalla: englantia on ihan liian helppoa käyttää. Kuullun ymmärtäminen ja luetun ymmärtäminen ovat kuitenkin jo tähän mennessä parantuneet jonkin verran. Toivottavasti kehitystä tapahtuu myös jatkossa.

Olen viime aikoina viritellyt kaikennäköisiä matkasuunnitelmia. Graz, Praha, Bratislava ja Venetsia houkuttelisivat kovasti, mutta käydään nyt ensin Suomessa. Täytyy laskeskella vähän hiluja, mihin kaikkeen varat riittävät. Täällä ollessani en ole juurikaan ostanut muuta kuin ruokaa ja matkalippuja. Uusi hiuspanta on ainoa kunnollinen turhake, johon olen sijoittanut. Se onkin sitten sitäkin söpömpi.