sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Itku pitkästä ilosta

Tänään Joonas lähti takaisin Suomeen ja surkuhan siinä taas tuli, vaikka 12 päivän päästä jo nähdään. Itävaltakin tuntui paljon enemmän kodilta nyt kun toinen oli täällä. Vähän hirvittää lähteä käymään pääsiäisenä Suomessa. On kuitenkin niin kivaa, etten haluaisi tulla enää takaisin Itävaltaan.

Perjantaina hyppäsimme jälleen junaan ja porhalsimme Wieniin. Näytin Joonakselle perinteiset nähtävyydet ja poikkesimme Heeresgeschichtliches Museumissa, jossa oli esillä sotiin liittyviä esineitä. Historia ei ole koskaan ollut minulle se vahvin aine koulussa, mutta onneksi minulla oli mukana oma opas, joka osasi kertoa tapahtumista, niiden taustoista ja seurauksista.



Das Auto. Franz Ferdinand kuoli tässä autossa, ja ensimmäinen maailmansota oli valmis alkamaan.

Joonaksen läsnäolo vaikutti kenties siihen, että kävimme viikon aikana muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa paljon keskusteluja eri valtioiden taustoista, käydyistä sodista ja konflikteista. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa huomata, millä tavoin samoista asioista ajatellaan eri paikoissa. Monika esimerkiksi kertoi, että Saksassa kouluissa käsitellään Hitlerin aikaisia tapahtumia kaksi vuotta, eli todella perusteellisesti. Syynä tähän on kuulemma se, että he eivät halua saman toistuvan enää koskaan uudestaan.

Allekirjoitin torstaina Learning agreementin. Täksi kevääksi olisi nyt siis 8 kurssia valittuna: Audio - Hörfunk und Musik, Audio-Broadcasting, Englisch, Film- und videovertonung, Praktische Grundlagen der Audioproduktion, TV-Produktion, Videoediting und compositing ja Deutsche Sprache und österreichische Kultur. Kahdesta kurssista minun ei ainakaan tarvitse tehdä tenttiä. Vähän jännittää, miten selviydyn muista aineista. Saksaa ymmärrän päivä päivältä paremmin, mutta vielä on paljon opittavaa ja petrattavaa. Voisi yrittää nyt ennen Suomeen lähtöä opiskella oikein ahkerasti, jotta kotona voi ansaitusti ottaa rennosti ja löhöillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti