Laukut ovat pakattuina, huoneessa kaikuu, ja päivän aikana olen halannut ja hyvästellyt niin monta ihmistä, etteivät sormet riitä laskemaan heitä kaikkia. On aivat käsittämättömän epätodellista, että huomenna todellakin pääsen kotiin. Muistan vieläkin niin elävästi sen, kun helmikuussa seisoin täällä orpona tyhjässä kämpässä ja mieli teki lähteä samantein takaisin Suomeen. Onneksi en lähtenyt. Monta itkua on tullut ikävän vuoksi itkettyä, mutta olen kokenut myös niin mieleenpainuvia ja mahtavia hetkiä muiden vaihtareiden ja paikallisten ihmisten kanssa, etten voi katua hetkeäkään päätöstä lähteä vaihtoon.
Eilen illalla pidimme kämpässäni läksiäiset. Oli ihanaa, kuinka paljon ihmisiä tuli juhlimaan vielä viimeisen kerran kanssani, ainakin toistaiseksi.
Tämä oli sitten tässä. Niin epätodellista, vähän surullista, mutta silti niin älyttömän mahtavaa. Mieli on kiitollinen ja odottava. Viimeinen yö täällä yksin. Ei voi tajuta. Suuri kiitos kaikille tuesta, tämä on ollut hieno matka. Kiitos Joonas.
Olipas kauniisti kirjoitettu. Ihan rupesi itkettämään kuin Victoriaa häissään.
VastaaPoista