Kuumuuden lisäksi on ollut myös melko haikea olo. Kämppis lähti juuri ajamaan kohti Krakovaa. Yksi vaihtari suuntasi tänään aamulla lentokentälle, seuraava matkaa kotiinsa sunnuntaina. Nyt vaihto todellakin alkaa olla lopuillaan. 13 päivää ja minäkin olen Suomessa. On vaikea uskoa, että ihan kohta olen kotona. Neljä kuukautta takaperin mietin, mitä pakkaan mukaan ja odotin lähtöä kauhunsekaisin tuntein. Nyt mietin, mitä heitän roskiin ja tällä kertaa odotan lähtöä innoissani, vaikka hieman myös haikein mielin. Huolimatta jatkuvasta toitotuksesta, että "vielä me nähdään joskus jossain", en jaksa uskoa, että tulen näistä ihmisistä silti kaikkia tapaamaan. Onhan se vähän surullista.
Tiedossa on nyt läksiäisiä läksiäisten perään, ja koulutehtäviäkin pitäisi tehdä. Ensi viikoksi on luvattu sadetta, mutta silti +25 asteen lämpötiloja. Ehkä sitä pikkuhiljaa intoutuu esseitäkin kirjoittamaan, kun muut lähtevät koteihinsa ja itsellänikin alkaa aika käydä vähiin.
Tässä vielä tunnelmia viime päiviltä:

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti