Siivousintoilijoita ja vietnamilaista ruokaa

Kolmatta viikkoa viedään. Tuntuu hassulta, että olen ollut kohta jo kuukauden ulkomailla, mutta toisaalta tuntuu myös siltä, kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Suunnitelmiin tuli sellainen muutos, että varasin liput Wien-Oulu-Wien ajalle 26.3.-5.4. Vaikken alun perin aikonutkaan tulla käymään Suomessa, odotan nyt jo innolla reissua. Itävalta on kiva, mutta Suomi on koti.

Viime sunnuntaina saimme vaihtarikämppikseni kanssa myös toisen kämppiksen, itävaltalaisen tytön. Kutsun häntä tässä vaikka Maijaksi. Maija on oikein iloinen, sosiaalinen ja kaikinpuolin mukava tyttö. Parasta mahdollista ensivaikutelmaa ei kuitenkaan tehdä sillä, että aletaan heti luetella asioita, joita kunkin olisi tehtävä viikottain. Kylpyhuone, vessa, aula ja keittiö on siivottava kuulemma vähintään kerran viikossa kunnolla, tarkoittaen imuroimista, lattioiden pesemistä, pölyjen pyyhkimistä, peilien puhdistamista, roskien viemistä jne. Maija teki myös listan seinällemme, josta kukin voisi katsoa, mikä alue täytyy siivota ja milloin. Täytyy sanoa, että hieman kurjalta tuntui se, ettei Maija voinut edes katsoa, kuinka asiat lähtisivät sujumaan, vaan säännöistä täytyi sopia välittömästi. Emme nimittäin ole toisen kämppikseni kanssa edes olleet sotkuisia. Tiskit on tiskattu aina heti jne. Jotain Maijasta kertoo ehkä sekin, että tullessaan hän alkoi välittömästi imuroida omaa huonettaan ja pesi sekä kylpyhuoneen että vessan. Lisäksi hän kertoi tekevänsä aina vain vähän ruokaa kerrallaan, koska ei pidä ruoan hajusta enää seuraavana päivänä. Kaikesta huolimatta uskon tai ainakin toivon yhteiselon sujuvan. Eihän se silti ihan valtavan huippua ole, kun täytyy olla varpaillaan jokaisen leivänmurun vuoksi.

Vietnamista kotoisin oleva puolalainen Thanh kutsui minut ja Monikan eilen illalliselle, ja me tietysti otimme kutsun kohteliaasti vastaan. Paikalla olivat myös espanjalaiset Antonio ja Maria sekä meksikolainen Ernesto. Söimme perinteistä vietnamilaista ruokaa puikoilla, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Myös alkukeitto syötiin puikoilla! Aikaa syömiseen kului todella kauan. Vitsailimmekin sen olevan dieettiruokaa, koska syöminen oli hidasta ja työlästä. Oli mahtavaa tutustua viime syksynä St. Pölteniin saapuneisiin vaihtareihin paremmin ja syödä hyvää ruokaa. Kaikki olivat hurjan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä. Lupasin tehdä myös heille jotain perinteistä suomalaista ruokaa joskus lähitulevaisuudessa.



Juuri nyt on tasan 24,5 tuntia siihen, että Joonas tulee. Ja kuten olen jo useaan otteeseen mainostanut, lauantaina lähdemme Salzburgiin. Seuraava blogipäivitys tulee siis varmaankin sen reissun jälkeen.

Loppuun vielä keväisiä kuvia St. Pöltenistä.