Viimeiset viisi päivää on aina pitkät niin

Minulla olisi maanantaina tentti, mutta tiskaaminen, imurointi, ikkunanpesu, mikä tahansa on mukamas kivempaa, kuin tenttiin lukeminen. Tärkeääkin - näin ainakin uskottelen itselleni - ja siksi lukemisen aloittamista voi vielä hieman siirtää. Blogiakinhan on aivan pakko päivittää, jotta kotiväki pysyy perillä menemisistäni. Olkoonkin, että äiti oli kuulemma kerran istunut alas ja lukenut kerralla päivitykseni monen kuukauden ajalta, kun ei ollut sitä aikaisemmin tehnyt. Mutta ei se mitään äiti, kiva kun soittelet! Koko tenttimateriaali on kuitenkin saksaksi, joten lukemisen aloittaminen hyvissä ajoin olisi enemmän kuin suotavaa. Kyllä minä säästä ja kuulumisista voin lukea ja jutellakin ihan sujuvasti saksaksi, mutta nämä sivut ovat täynnä erikoissanastoa, jota ei hirveästi ole lukioaikana tullut harjoitettua. Lukeminen on siis todella hidasta ja työlästä. Saa nähdä, miten tentissä käy. Opettaja on kyllä todella rento ja mukava, jospa hän ei niin tarkalla silmällä katselisi vastauksiani. Näin ainakin toivon.

Viimeistä perjantaita Itävallassa viedään, ainakin toistaiseksi. Kyllähän minä tänne vielä joskus takaisin haluaisin tulla. Ehkä sitten joskus isona olisi mukava nähdä, mitkä asiat ovat muuttuneet. Mielelläänhän täällä vierailisi jo aikaisemminkin, mutta matkustelu maksaa, ja maailmassa on vielä niin monia paikkoja, joissa haluaisin käydä, että seuraava matkakohde on varmaankin jossain ihan muualla kuin täällä Milkan maassa.

Pyörähdin tuossa lukemista välttääkseni iltakävelyllä kameran kanssa ja ajattelin esittää vielä joitain kuvia St. Pöltenistä.

Olen ottanut ikkunastani kuvan tänne tullessani, kun maassa oli vielä lunta, keväällä, kun lumet olivat juuri sulanneet, ja nyt on kesäkuvan vuoro.


















St. Pöltenissä on noin 51 000 asukasta, mitä on joskus vaikea uskoa, kun katselee näitä kuvia, jotka on otettu parin kilometrin päästä keskustasta.
















































Campus Domus. Kyseinen firma aikoo ilmeisesti ryövätä minulta ensi viikolla 22 euroa rikkinäisestä pakastimen kahvasta. Heidän mielestään pieni pala muovia on 66 euron arvoinen, mitä on vaikea käsittää. Pakastin sitä paitsi toimii ihan hyvin, kukaan meistä ei ollut edes huomannut, että kahva olisi missään vaiheessa mennyt hajalle. Monika maksoi kuitenkin jo oman osuutensa, joten kai minunkin täytyy. Yhtenä päivänä taisin hieman särkeä oman huoneeni rullaverhoanikin, joten kieltämättä vähän jännittää, saanko takuustani (550 euroa) takaisin muuta kuin hiluja, jos meininki on tämä.

















Joonasta ja Petriä ihmetytti kovin, kun autot ajoivat solkenaan tästä alikulusta. "Eihän tuosta mahdu!" Mutta niin vain ovat kaikki näkemäni autot selvittäneet sen.

























Itävaltaan matkaaville tiedoksi: lyhenne "FKK" tarkoittaa nudistirantaa. Ja ennen kuin yksikään alkaa nauraa ja hakata käsiä pöytään, ei, en saanut tietää tästä kantapään kautta, vaan kämppikseni kertoi minulle. Hellepäivinä makoillessani vastapäisellä rannalla kuin nämä nudistit, olin yllättynyt siitä, kuinka paljon heitä oli. Joka päivä läjäpäin nudisteja. No, kukin taplaa tyylillään.

























Itävallasta lähtemättömästi mieleeni jäävät varmasti etanat. Niitä on ihan joka puolella ja aivan valtavasti! Muun muassa nämä kaunokaiset sattuivat vastaani iltakävelyllä.

















Jo tässä vaiheessa voin kertoa, että tuliaisia ei ole kovin paljon tulossa. Erikoistoiveita voi soitella minulle, mutta airBalticin 20 kilon painorajoitus ei anna myöten tuoda kovin mahdottomia. Itseni ajattelin kuitenkin tuoda, toivottavasti siitä on tarpeeksi iloa kaikille. Niin ja tietenkin tätä violettiin käärittyä herkkua.

















Olen rustaillut aikani kuluksi to do -listaa. Tänään kävin kirjautumassa ulos St. Pöltenistä, maanantaina täytyisi käydä koululta hakemassa lippusia ja lappusia, maanantai-iltana olen luvannut järjestää läksiäiset ja pientä tarjottavaa, tiistaina pitäisi käydä Domuksella sopimassa avainten palautuksesta ja Angelika tulee hakemaan lainaamansa tavarat. Lisäksi pitäisi käydä vielä tunneilla istumassa, pakata ja siivota kämppä luovutuskuntoon. Huhhuh, ohjelmaa riittää. Haaveilin vähän, että olisin ehtinyt vielä huomenna käymään Wienissä, mutta ehkä minun oikeasti pitäisi lukea vähän siihen maanantain tenttiin. Onhan siellä kaupungissa tullut jo muutaman kerran pyörittyä.

Viimeisiä kuulumisia Itävallasta kirjoittelen vielä tiistaina pakkaamisen lomassa. Täältä tullaan Suomi! :)