Aurinko, kulttuurierot ja Suomi on my mind

Viikonloppuna katsoin, että täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta, mutta perjantaina lähtöni kunniaksi auringon pitäisi paistaa komeasti. Nyt on kuitenkin käymässä täysin päinvastoin. Aurinko on lämmittänyt ihanasti ja minäkin olen intoutunut istuskelemaan ulkona kirja kädessä t-paitasillaan. Ehkä olen ollut vähän turhankin innokas, sillä kurkkuni on tällä hetkellä hieman kipeä. Voit siis lopettaa sen kadehtimisen. Kevätflunssa ei kuulunut suunnitelmiini.

Ylihuomenna tähän aikaan olen todennäkoisesti jossain Riikan ja Oulun välillä. Perjantaina on kulunut tasan kuusi viikkoa siitä, kun lähdin Itävaltaan, joten korkea aikakin jo käydä katsomassa rakkaita ihmisiä. Jo tässä ajassa olen huomannut eroja Itävallan ja Suomen välillä. Tässä muutamia:

- Itävaltalaiset jalankulkijat eivät ylitä katua valon ollessa punainen - ikinä!

- Itävaltalainen vessanpönttö on...noh, erilainen. Kuvan siitä löydät helmikuun merkinnöistä.

- Kaikissa kaupoissa kassasysteemi on samanlainen kuin Lidl:ssä. Tiedäthän, hirveä kiire pakata omat ostokset muiden tieltä.

- Kuivauskaappi on kätevä keksintö, mutta itävaltalaisessa opiskelija-asuntolassa sellaista ei ole.

- Kun lämmintä on 18 astetta, itävaltalaiset käyskentelevät ulkona fleece paidoissa ja toppaliiveissä.

- Itävaltalaisissa kahviloissa mennään suoraan istumaan, ja tarjoilija tulee ottamaan tilauksen pöydästä.

- Itävaltalaiset saavat tupakoida lähes missä tahansa. Vaikka ulko-ovi olisi viiden metrin päässä, sisällä on silti useimmiten kivempi sauhutella.

- Koiria ei tarvitse Itävallassa pitää talutushihnoissa. Ne osaavat jolkutella vapaana omistajan rinnalla, eivätkä juurikaan hauku muita ihmisiä. Niin ikään koirat ovat tervetulleita myös ravintoloihin. Wieniläisistä onkin sanottu, että he rakastavat enemmän koiria kuin lapsia.

- Itävaltalaiset eivät pysty seuraamaan tekstitettyjä tv-ohjelmia. Kaikki on dubattu.

- Eri puolilta Itävaltaa tulevat ihmiset, eivät välttämättä ymmärrä kunnolla toisiaan. Murteet ovat todella vahvoja.

Tällaiset asiat tulivat päällimmäisinä mieleeni. Toki muitakin kulttuurieroja varmasti on. Positiivisena yllätyksenä voisin sanoa sen, että keskiverto itävaltalainen nuori osaa puhua melko hyvin englantia. Odotin saapuvani Espanjan kaltaiseen maahan, jossa pelkästään kellonajan kertominen muulla kuin omalla äidinkielellään tuottaa suuria ongelmia, mutta näin ei ole. Tämä tietenkin johtaa siihen, että saksan taitoni eivät ehkä kehity täällä ihan toivomallani tavalla: englantia on ihan liian helppoa käyttää. Kuullun ymmärtäminen ja luetun ymmärtäminen ovat kuitenkin jo tähän mennessä parantuneet jonkin verran. Toivottavasti kehitystä tapahtuu myös jatkossa.

Olen viime aikoina viritellyt kaikennäköisiä matkasuunnitelmia. Graz, Praha, Bratislava ja Venetsia houkuttelisivat kovasti, mutta käydään nyt ensin Suomessa. Täytyy laskeskella vähän hiluja, mihin kaikkeen varat riittävät. Täällä ollessani en ole juurikaan ostanut muuta kuin ruokaa ja matkalippuja. Uusi hiuspanta on ainoa kunnollinen turhake, johon olen sijoittanut. Se onkin sitten sitäkin söpömpi.

Yliannostus vihreää

Toissapäivänä Pyhässä Pöltenissä vietettiin Pyhän Patrickin päivää. Paikalle tulijoiden käskettiin pukeutua vihreään. Minulle se ei tuottanut suuria ongelmia, koska jostain syystä vaatekaappini suorastaan tursuaa vihreitä vaatteita. En ole koskaan aikaisemmin viettänyt Pyhän Patrickin päivää, joten odotin innolla mitä tuleman pitää.

Juhlat järjestettiin viereisessä opiskelija-asuntolassa, joten matkaan ei tarvinnut varata paljoakaan aikaa. Pidän vihreästä kovasti, mutta kun pääsin huoneeseen, johon oli sulloutunut läjäpäin innokkaita Pyhän Patrickin juhlijoita, tuntui että ehkä teemavärille oltiin vähän turhan uskollisia. Ihmiset olivat pukeutuneet vihreään, Lamput oli peitetty vihreillä papereilla, pöytäliinat olivat vihreitä, seinällä oli vihreitä julisteita, juomat olivat vihreitä. Pelkäsin, että muuttuisin itsekin vihreäksi, jos joutuisin olemaan huoneessa kauan. Pahinta olivat vihreät lamput. Huonovointiset kuvataan sarjakuvissa aina vihreiksi, ja minusta tuntui, että näyttäisin itse kohta juuri sellaiselta.

Kaikesta huolimatta illasta tuli todella hauska. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joiden kaikkien nimiä en enää edes muista. Uskoisin kuitenkin tapaavani heitä vielä useaan otteeseen.

Campus Domus on osoittautunut mukavaksi paikaksi, enkä enää haikaile yksityisen asunnon perään. Saattoi olla onnenpotku, ettemme Monikan kanssa saaneetkaan kämppää, joka meidän alun perin piti saada. Täällä muiden vaihtareiden keskellä on hyvä olla.

Tasan viikko, niin olen jo melkein Oulun lentokentällä. :)



Monika, Ernesto ja Maria



Ilman näitä ihmisiä täällä olisi niin paljon kurjempaa :)

Itku pitkästä ilosta

Tänään Joonas lähti takaisin Suomeen ja surkuhan siinä taas tuli, vaikka 12 päivän päästä jo nähdään. Itävaltakin tuntui paljon enemmän kodilta nyt kun toinen oli täällä. Vähän hirvittää lähteä käymään pääsiäisenä Suomessa. On kuitenkin niin kivaa, etten haluaisi tulla enää takaisin Itävaltaan.

Perjantaina hyppäsimme jälleen junaan ja porhalsimme Wieniin. Näytin Joonakselle perinteiset nähtävyydet ja poikkesimme Heeresgeschichtliches Museumissa, jossa oli esillä sotiin liittyviä esineitä. Historia ei ole koskaan ollut minulle se vahvin aine koulussa, mutta onneksi minulla oli mukana oma opas, joka osasi kertoa tapahtumista, niiden taustoista ja seurauksista.



Das Auto. Franz Ferdinand kuoli tässä autossa, ja ensimmäinen maailmansota oli valmis alkamaan.

Joonaksen läsnäolo vaikutti kenties siihen, että kävimme viikon aikana muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa paljon keskusteluja eri valtioiden taustoista, käydyistä sodista ja konflikteista. On ollut mielenkiintoista ja avartavaa huomata, millä tavoin samoista asioista ajatellaan eri paikoissa. Monika esimerkiksi kertoi, että Saksassa kouluissa käsitellään Hitlerin aikaisia tapahtumia kaksi vuotta, eli todella perusteellisesti. Syynä tähän on kuulemma se, että he eivät halua saman toistuvan enää koskaan uudestaan.

Allekirjoitin torstaina Learning agreementin. Täksi kevääksi olisi nyt siis 8 kurssia valittuna: Audio - Hörfunk und Musik, Audio-Broadcasting, Englisch, Film- und videovertonung, Praktische Grundlagen der Audioproduktion, TV-Produktion, Videoediting und compositing ja Deutsche Sprache und österreichische Kultur. Kahdesta kurssista minun ei ainakaan tarvitse tehdä tenttiä. Vähän jännittää, miten selviydyn muista aineista. Saksaa ymmärrän päivä päivältä paremmin, mutta vielä on paljon opittavaa ja petrattavaa. Voisi yrittää nyt ennen Suomeen lähtöä opiskella oikein ahkerasti, jotta kotona voi ansaitusti ottaa rennosti ja löhöillä.

Takatalvinen Salzburg

Joonas saapui torstaina Itävaltaan ja voi sitä hymyilyn määrää. Posket ovat meinanneet krampata useaan otteeseen, mutta hymy ei hyydy vieläkään. Ehkä otan tuon pojan tänne panttivangiksi, enkä päästä lähtemään takaisin Suomeen ollenkaan.

Tänään saavuimme Salzburgin viikonloppureissulta takaisin St. Pölteniin, ja ajattelin samantien päivitellä tänne kuulumisia. Salzburg oli hieno, kaunis, tunnelmallinen, ihana, jylhä, mitä näitä adjektiiveja nyt on. Lähdettäessä St. Pöltenistä ilma oli kivan keväinen aurinkoineen kaikkineen. Jossain vaiheessa junamatkaa huomasimme, että aurinko ei enää paistanutkaan, ja kun ohitimme Linzin, taivaalta tulikin jo lunta. Takatalvi. Lunta satoi tietenkin myös Salzburgissa, mutta hyvässä seurassa ei tehnyt mieli kiukutella.

Hotellimme sijaitsi lähellä vanhaa kaupunkia, mutta melko kaukana rautatieasemalta. Jugendgästehaus Salzburg osoittautui kuitenkin äärimmäisen hyväksi valinnaksi. Hotellihuone oli siisti, aamupala maittava (kuului hintaan) ja kustansi vain 25 euroa/henkilö/yö.

Kiertelimme viikonlopun aikana kaupunkia ristiin rastiin, kiipesimme kukkuloille, ihastelimme maisemia sekä rakennuksia, söimme hyvin ja nautimme. Olo oli todella kiireetön ja levollinen koko viikonlopun ajan. Loska kasteli sukat useaan otteeseen, ja välillä varpaita paleli, mutta pienet asiat eivät jaksaneet haitata. Salzburgissa voisin käydä toisenkin kerran.

















Festung Hohensalzburg

















Dom zu Salzburg ulkoa...


..ja sisältä.


































Katakombit






















Pari yleiskuvaa kaupungista.




































Tässä Mozartin (jota muuten luukutetaan Salzburgissa melkoisesti) synnyinkoti...

















..ja täällä Mozart asui vähän vanhempana.






















"Do-Re-Mi"





















Katunäkymä vanhassa kaupungissa.






















Joulu joka päivä.






































Parasta matkaseuraa <3

Siivousintoilijoita ja vietnamilaista ruokaa

Kolmatta viikkoa viedään. Tuntuu hassulta, että olen ollut kohta jo kuukauden ulkomailla, mutta toisaalta tuntuu myös siltä, kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Suunnitelmiin tuli sellainen muutos, että varasin liput Wien-Oulu-Wien ajalle 26.3.-5.4. Vaikken alun perin aikonutkaan tulla käymään Suomessa, odotan nyt jo innolla reissua. Itävalta on kiva, mutta Suomi on koti.

Viime sunnuntaina saimme vaihtarikämppikseni kanssa myös toisen kämppiksen, itävaltalaisen tytön. Kutsun häntä tässä vaikka Maijaksi. Maija on oikein iloinen, sosiaalinen ja kaikinpuolin mukava tyttö. Parasta mahdollista ensivaikutelmaa ei kuitenkaan tehdä sillä, että aletaan heti luetella asioita, joita kunkin olisi tehtävä viikottain. Kylpyhuone, vessa, aula ja keittiö on siivottava kuulemma vähintään kerran viikossa kunnolla, tarkoittaen imuroimista, lattioiden pesemistä, pölyjen pyyhkimistä, peilien puhdistamista, roskien viemistä jne. Maija teki myös listan seinällemme, josta kukin voisi katsoa, mikä alue täytyy siivota ja milloin. Täytyy sanoa, että hieman kurjalta tuntui se, ettei Maija voinut edes katsoa, kuinka asiat lähtisivät sujumaan, vaan säännöistä täytyi sopia välittömästi. Emme nimittäin ole toisen kämppikseni kanssa edes olleet sotkuisia. Tiskit on tiskattu aina heti jne. Jotain Maijasta kertoo ehkä sekin, että tullessaan hän alkoi välittömästi imuroida omaa huonettaan ja pesi sekä kylpyhuoneen että vessan. Lisäksi hän kertoi tekevänsä aina vain vähän ruokaa kerrallaan, koska ei pidä ruoan hajusta enää seuraavana päivänä. Kaikesta huolimatta uskon tai ainakin toivon yhteiselon sujuvan. Eihän se silti ihan valtavan huippua ole, kun täytyy olla varpaillaan jokaisen leivänmurun vuoksi.

Vietnamista kotoisin oleva puolalainen Thanh kutsui minut ja Monikan eilen illalliselle, ja me tietysti otimme kutsun kohteliaasti vastaan. Paikalla olivat myös espanjalaiset Antonio ja Maria sekä meksikolainen Ernesto. Söimme perinteistä vietnamilaista ruokaa puikoilla, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Myös alkukeitto syötiin puikoilla! Aikaa syömiseen kului todella kauan. Vitsailimmekin sen olevan dieettiruokaa, koska syöminen oli hidasta ja työlästä. Oli mahtavaa tutustua viime syksynä St. Pölteniin saapuneisiin vaihtareihin paremmin ja syödä hyvää ruokaa. Kaikki olivat hurjan mukavia ja sydämellisiä ihmisiä. Lupasin tehdä myös heille jotain perinteistä suomalaista ruokaa joskus lähitulevaisuudessa.



Juuri nyt on tasan 24,5 tuntia siihen, että Joonas tulee. Ja kuten olen jo useaan otteeseen mainostanut, lauantaina lähdemme Salzburgiin. Seuraava blogipäivitys tulee siis varmaankin sen reissun jälkeen.

Loppuun vielä keväisiä kuvia St. Pöltenistä.

Kevät saapui St. Pölteniin

Tätä päivää lukuun ottamatta aurinko on paistanut St. Pöltenissä ilahduttavan paljon. Kahdessa viikossa lähes kaikki lumet ovat sulaneet pois. Lämpömittarit ovat paukutelleet + 10 asteen lukemia, linnut ovat alkaneet laulaa ja vesi solista ojissa.

Kevään tulon myötä myös varsinainen koulu pyörähti kuluneella viikolla käyntiin. Toistaiseksi tunneilla on ollut ihan kivaa. Opettajat ovat olleet mukavia ja suhtautuneet läsnäolooni hyvin. Eräs tuli jopa juttelemaan kanssani ja sanoi voivansa lähettää minulle tunnilla käsiteltäviä asioita englanniksi sähköpostiin. Myös kanssaopiskelijat ovat vaikuttaneet ystävällisiltä ja avuliailta. Joskus on vaikea pysyä kärryillä käsiteltävistä asioista, koska tietyt opettajat puhuvat saksaa vahvasti murtaen. Edes saksalaiset vaihtarit eivät aina ymmärrä kaikkea, mitä tunneilla puhutaan. "Ei kysyvä tieltä eksy" tuntuisi olevan ihan toimiva fraasi.

Viime keskiviikkona kokoonnuimme uusien ja vanhojen vaihtareiden kanssa paikallisessa baarissa. Ensimmäinen juoma oli kaikille ilmainen, joten yritin tutkailla talon juomatarjontaa. Erilaisia kaljoja oli ehkä 1000 eri sorttia, joten sanoin kämppikselleni, että tilaa jotain myös minulle. Hän sitten tilasi itselleen ja minulle kaljaa, johon oli sekoitettu banaanimehua! Tarjoilija katsoi ensin kieroon, mutta saksalaiset vaihtaritkin vakuuttivat, että se on hyvin yleistä Saksassa. Eihän se mitään parasta bestiä ollut, mutta kyllä sitä nyt ihan joi.

St. Pöltenissä siis kaikki hyvin. Tulevasta sen verran, että torstaina tulee Joonas ja lauantaina lähdetään katsastamaan Salzburg. :)


Näkymä ikkunastani tällä hetkellä. Lumet ovat poissa.

WIEN

Otsikko täytyi kirjoittaa suurilla kirjaimilla, sillä suuri olo jäi itse Itävallan pääkaupungistakin. En ehkä koskaan unohda hetkeä, jolloin astuimme päivänvaloon Stephansplatzin metroasemalta. Siinä se jökötti, suoraan edessä, Stephansdom. Ja se oli vielä suurempi kuin olisin osannut odottaa. Niin kuin oli koko kaupunkikin.

Lähdimme aamulla varhain kohti Wieniä. Olin nukkunut vain hitusen viime yönä, sillä kuudelta oli herättävä katsomaan jääkiekko-ottelua Suomi-Saksa. Mikäli Suomi ei yllä mitalipeleihin, tämä oli ehkä ainut kerta, kun näin täällä Suomen ottelun tv:sta. Vaikka silmät hieman luppasivatkin, mieli oli virkeä. Olinhan kohta Itävallan pääkaupungissa.

En tiedä, olenko ikinä tykästynyt mihinkään kaupunkiin niin nopeasti. Keskusta oli mahtava, Stephansdom henkeäsalpaava ja ylipäätään kaikki rakennukset valtavia! Yksikään kuva ei tee oikeutta kaupungille. Vaikka keli oli hieman kolea (no okei, +4, mutta tuuli kylmästi!) ja välillä taivaalta ripotti vettä ja räntää, oli huippua. Kiertelimme lähinnä ristiin rastiin, söimme ja lähdimme takaisin St. Pölteniin. Wieniin palaan kuitenkin varmasti vielä monta kertaa!


Halukkaat voivat liikkua kaupungissa hevosilla.


Ihan kivankokoinen museo


Halsualla ei ole ihan näin isoa kirjastoa




Stephansdom sisältä ja ulkoa